Meilä oli tossa taannoin kahden lapsen neuvola kontrolli. Vanhimman tytön 4v neuvola ja nuorimman 7 kk neuvolan tarkastus ja lääkärikäynti,sillä 4kk(?) lääkäri jäi välistä koska podimme jotain maailmanluokan flunssaa.
Vanhin tyttö oli päiväkodissa aamupäivän ja isäntä sen lupasi hakea klo kahdeksi neuvolaan ja lähteä siitä sitten töihin että hoitaisin jälleen kerran neuvolakäynnin kolmen lapsen kanssa yksin. No tämähän passaa,näin on menty ennenkin.
Puskin vaunut neuvolaan ja pääsimme neuvolantädin huoneeseen. Isäntä toi vanhimman vähän myöhässä ,mutta tässä oli keretty punnitsemaan juniorilta jo kerätty paino ja mitata pituus. 7kk ja 8150g ja 72cm. Ei ihme että oon saanu jo jännetupentulehduksen tuon roikottamisesta. Pohdin itsekseni kun vaaka pysähtyi. Eipä tuo meidän maatuska meinannut mahtua makaamaan vaa-allekkaan. Pitkä tyttö!
Lääkärinhuoneeseen kun päästiin,oli vanhin lapsi jo ylikierroksilla. Tähän mennessä oli käyttäytynyt todella miellyttävästi ja ajattelin että lytätään suoraan neuvolan kritiikki että lapsi olisi ylivilkas. Kotonakin se kyllä osaa kiivetä patterin putkia kattoon ja roikkua karmeissa ja juosta kiljuen ympyrää mutta onhan se vielä normaalia?
Ensimmäisen 5minuutin aikana olin kerennyt hikoilemaan jo litratolkulla ja kiitos vaan rexona kun petit minut taas! Vauvaa yritettiin tutkia ja kerkesin nähdä kuinka 4v paineli lääkärin taakse ja yhtäkkiähän se sieltä käveli stetoskooppi korvilla. Mietin jo että suljenko silmät ja toivon parasta mutten ehtinyt sanoa kuin "LAITA SE HET..." Kun kuului jo iloinen kolahdus ja esikoiseni viaton "hupsista.." Kun se stetoskooppi oli jo lattialla. Toivottavasti se ei mennyt rikki... Lääkäri ei tuntunut olevan moksiskaan.
Heti tämän jälkeen kuulin takaani lorisevan äänen ja toisen "oho,vahinkoooo" kun keskimmäinen oli jo kerennyt kaivaa avonaisesta laukustani vesipullon ja avata sen... Kuinka ollakkaan,siinä se seisoi ja kaatoi pullon sisältöä lattialle silmät suurena. Lykkäsin pienimmän lääkärin syliin ja aloin kuivata lattiaa. Toi lääkäri ei varmana halua yhtään mukulaa kun tätä kattelee...
Vauva ei reagoinut kuuloa testaavaan vilkkuun vasemmalla korvalla ja se herätti lääkärissä hiukan kummastelua, sovimme kuulokontrollin muutaman viikon päähän. Oli aika työ lahjoa lapset hiljaseksi että vauvarukka edes kuuli sen äänen siitä vilkusta. Ja sillä välin esikoiseni kiipeili melkeen jo pöydällä,tutki lääkärin välineistoä ja paiskoi leluja. Lääkäri totesi että "tuon 4v:n voisin lähettää erikoislääkärille joka on erikoistunut ylivilkkaus ja keskittymishäiriöihin. Kyllä tuo minun silmääni näyttää että olisi syytä tutkia" En vastustellut,olin lopenuupunut. Enkä myöskään kehdannut myöntää että tuo oli pientä vielä.
Passitin 4v:n leikkimään oven ulkopuolelle kun tiedän ettei se karkaakkaan.Silloin suuttui keskimmäinen,uhmakas 2,5v ja heittäytyi lankuksi lattialle karjumaan kun hän ei saanut mennä ja yritin häntä lohduttaa niin siitäkös se kimpaantui ja nakkasi tutin suustaan ja aivan suoraan lääkäriä päähän. Hävetti niin kovin ettei itku ollut kaukana. Lopulta lääkärikin totesi että "teidän varmaan on helpompi odottaa käytävässä sen aikaa kuin kirjaan nämä tiedot. Mukavaa loppukesää" Sun mielenterveyden vuoksi on parempi että me pysytään kaukana...
Kaupassa luvatut jätskit jäi vielä pakastealtaaseen kun kaksi karkasi ja pisti kaupassa ranttaliksi. Ostin päivän ruokatarpeet ja kaksi askia tupakkaa. Tämä oli taas yksi näitä päiviä... Elämä on kun kummelia kieltämättä toisinaan,mutta en vaihtaisi tuntiakaan pois. Joskus ne on maailman kamalampia riiviöitä,mutta illalla kun ne kapuaa syliin kirjan kanssa,ei ole parempaa oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti