Päätimme taannoin siskon kanssa pitää SPA illan. Tosin,koska molemmilla on lapsia ja hulinaa ja vilinää oli koko viikonlopun,päätimme pitää enemmän "spa hetken" päiväuniaikaan.
Testattavia tuotteita oli kaikki Buzzador paketista tulleet sekä myös Veet Oriental Warm wax-vahaa ja itse kokeilin Veet Gel waxia kotona.
Päätimme vetäistä vartalot kesäkuntoon,ja jossai vaiheessa iski jo jonkun sortin pakkoneuroosi: missä on vielä karvoja niin vois testata tuotteita?
Veet Supreme Essence Suihkussa käytettävä ihonkarvapoistovoide.
Hintaa noin 10 euroa. Tuote lupaa,että poistaa ihokarvat vain 3 minuutin vaikutus ajalla. Haju oli kohtuu kitkerä,mutta ihan miellyttävä kuitenkin. Voi siveltiin jalkaan ja odotettiin minuutti,sitten suihkuun pesemään hiuksia,voiteen pitäisi pysyä jaloissa suihkusta huolimatta,kunhan ei suoraan kohti suihkuttele. Kuitenkin tuote valui suurimmaksi osaksi pois jo ennen kuin oli tarkoitus. Sienellä kun pesi pois lopun voiteen,niin osaan jalkaan jäi karvoja. Sisareni totesi että näin on käynyt ennenkin. Tuotetta olisi ehkä pitänyt laittaa enemmän. Tuote oli myös iholla pidempään kuin 3 minuuttia ja siltikään kaikki karvat eivät lähteneet. Pisteeksi voisi antaa vaikka 7/10.
Veet Ihonkarvanpoisto voide normaalille iholle.
Tuotteella hintaa n.9 euroa (herkälle iholle oleva tuote jostain syystä oli halvempi?).Tuote lupaa poistaa lyhyetkin ihokarvat vaivattomasti sääristä,käsistä tai kainaloista vain 3 minuutissa. Haju voimakas ja mielessä tuli mieleen permanentti aine,toki parannusta huomattavasti siihen miltä ne ennen haisivat. Siskoni kanssa heitettiin vitsiä: "tuleekohan sittenkin vaan säärikarvapermanentti. " Tuotetta olisi kuulunut levittää pakkauksessa mukana tulleella lastalla,mutta voiteen levittäminen meni helpommin ja nopeammin kun siinä käytti vain omia sormiaan. Tuotetta piti laittaa tasainen kerros säärikarvoille,niin että ne peittyivät voiteeseen. Odotimme 3 minuuttia.. tik tik tik..Kokeilimme irotaako karvat... Ja kyllähän ne irtosivat! Kokeilimme myös todella lyhyeen säären sänkeen ja sekin lähti ja jätti ihon sileäksi. Kainaloihin myös tehosi erittäin hyvin vaikka Venusksen höylälläkin on tuntunut jäävän sänki. Huomion arvoista oli tosin se että tulos kainaloissa parantui kun oli hetken aikaa mennyt,että iho oli entistä sileämpi. Miinuksena se että tuote hiukan kutitti iholla. Kuitenkaan allergista reaktioa ei tullut. Siskoni ei pitänyt siitä kuinka tuote jätti ihon suihkun jälkeen todella "limaisen" tuntuiseksi,ikään kuin olisi kalvo jäänyt. Tunne kuitenkin hävisi kun iho kuivui. Sänki tosin tuntui jo kahden päivän sisään.
Pisteiksi päätimme antaa 8/10.
Veet wax strips Face, Vahaliuskat kasvoille
Miten helppoa olisi jos voisi vain yhdellä vedolla saada siistit kulmat moneksi viikoksi sen ainiaisen nyppimisen sijaan? Täydelliseltä. Veetin vahaliuskat kasvoille lupaa juuri tätä. Odotukset oli korkealla. Vahaliuskat ottavat karvat kyllä helposti irti ja ei se kipukaan niin paha ollut. hiukan nipisti. Oikean tekniikan löytäminen sitten olikin vaikempaa. Vahaliuskalla kiskaisee meinaan helposti kaikki kulmakarvat,muutamien haluttujen sijaan ja sitten saatkin opetella piirtämään itsellesi korvaavat. Vahaliuskojen mukana tulleet viimeistelypyyhkeet olivat kyllä todella hyvät! Kaikki vahajämät lähti helposti,eikä kasvoja tarvinnut pestä! ISO plussa!
Pisteiksi ropisi 9/10. Yksi lähti pois kun perus nuija ei näitä osaa heti käyttää,vaatii opettelua.
Veet Oriental Warm Wax
Perus lämminvaha joka lupaa poistaa ihokarvat tehokkaaksi ja saada sinulle pehmeät ja silkinsileät sääret jopa kolmeksi viikoksi. Hintaa hiukan yli 10 euroa purkilla joka on TODELLA riittoisa. Tuoksu on ihana! Vahan lämmittää nopeasti mikrossa ja mukana tulleessa puulastassa on kohta josta näet onko vaha kuumaa vai sopivaa. Vaha levittyy hiukan nihkeästi ja välillä tuntuu että karvat lähtee jo levitysvaiheessa lastan mukana. Yritimme siis saada mahdollisimman ohuen kerroksen parhaimman lopputuksen mahdollistamiseksi. Isona plussana on vahaliuskat jotka tulevat mukana pakkauksessa. Samaa liuskaa voi käyttää jopa neljä kertaa ennen kuin alkaa teho laantua,uusi vaha kerros kyllä tarvitsee väliin laittaa. Jälkikäteen vahaliuskat voi myös pestä ja kuivattaa niin niitä voi käyttää taas uudelleen seuraavalla kerralla. MAHTAVA ajatus! Kun vahaukseen löytää oikean tekniikan ja tekee sen oikein,se ei oikeastaan satu,nippasee enemmänkin. Mutta karvat lähtevät ja iho jää sileäksi. Vahauskohdat saattaa punoittaa kun karvat on juurineen irti kiskottu mutta punoitus ja mahdollinen turvotus laskee yön aikana jo jos illalla vahaa. Lyhyetkin karvat lähtevät. Lopputulos on hyvä ja pehmeä tunne todella säilyy iholla ennen sängen saapumista ainakin 2 viikkoa. Bikinin rajoille ja vähän herkemmille alueille tekee kipeää joissakin kohdissa,mutta kun karvat alkaa kasvaa,ei tule kutisevia näppylöitä ja navan alapuolelta ei näytä että haarovälisi olisi saavuttanut parhaimman puberteetti iän. Ainoa miinus mitä tuotteesta löytää,on kipu. Ei siis herkille. Pisteet 10/10
Veet Gel wax
Pitkälti samanlainen kuin yllämainittu,mutta vaha on geelimäistä ja kirkasta,levittyy helpommin,mutta myös toimii huonommin. Toimii hyvin jaloissa,mutta bikininrajalla ei irtoa yksikään karva,tuntuu vain kun joku olisi tukistanut. Odotin parempaa joten petyn. Jaloille kuitenkin ihan kelpo. Ostaisin silti yllä mainittua mielummin. Haju ihan miellyttävä vähän kumimainen.
Pisteet 6/10, Lupaa enemmän mihin pystyy.
Nyt on testattu Veet:iä oikeen olan takaa ja siskon kanssa innostuttiin niin kovin että päätimme pitää vuoron perään joka kuukausi toistemme luona spa illan ja pitää sääret ja muutkin paikat sileänä!
tiistai 28. toukokuuta 2013
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Tampere KV 5.5
5.5 Oli se kauan odotettu Tampereen kaikkien rotujen kansainvälinen näyttely. Sinne oli ilmoitettu 27 enkkua ja jännitys oli huipussaan.
Edellisenä iltana olin lähteny kaverini kanssa terassille ja muutamalle. Käytiin katsomassa peli sportti pubissakin. Join ehkä muutaman enemmän kuin pari ja myöhästyin viimetippaan bussista,odotin kampissa puoli tuntia toista ja tulin kotiin tyylikkäästi yhden jälkeen yöllä. Ja herätyskello soi viideltä...
Aamulla heräsin siihen kuinka meidän nuorimmainen höpötteli sängyssä ja ähisi vähän nälkäänsä. Kuuntelin ensin että aijaa pikkuneiti sielä tuhisee kun alkaa olee aamu... ALKAA OLEE AAMU!? PERKELE! mitä kello jo on?! Liikaa se oli... Kaikki pakkaamatta ja kamala kankkunen jyskytti vatsanpohjassa ja päässä. kello näytti 5.45 ja junalle piti lähteä kävelemään 6.00. Mihin ihmeeseen laitoin sen jakkutakin viimeksi? Missä mun hame ja sukkikset on!? rokotuskortti? näyttelypaperit? helvetin helvetin helvetti!! Okei lähden eilisillä vaatteilla nyt ei ole aikaa etsiä niitä mitä piti laittaa!
Päässä jyskytti ja yhdellä kädellä nappasin buranat naamaan ja toisella tungin reppuun tarvittavia lippulappuja,näyttelyremmiä... Niin Nasu nappula lähtee kasvattajalle näyttelyiden jälkeen.. tarviiko se jotain? Ei varmaan.. Katsoin reppuun; näyttely paperit ja rokotuskortti on sielä. Suljen repun. Avaan sen uudelleen. Ne ovat sielä vieläkin. Kerran vielä piti tarkistaa ennen kun meni kohmeisiin aivoihin että ne on sielä. ja sitten koira sängystä aamupalalle ja kiireellä ulos ja juna asemalla. 6.05...
Ensin piti lähteä Espoon tuomarilasta pasilaan ja pasilassa odottaa puoli tuntia junaa vantaankoskelle. Pasilassa katsoin peiliin. Jessus mikä pyryharakka sieltä katsoi vastaan. Olin kirjaimellisesti sen näkönen että olen suoraan sängystä lähtenyt ja krapulassa. Naama oli valkonen ja tukka pystyssä,siistin vähän eilisiä meikkejä ja kirosin miksen ottanu meikkipussia mukaan,olisin voinut siistiä sen naamani edes. No näillä mennään.
Vantaankoskelle päästyä tuli todettua että toinenkin kyytiläinen oli nukkunut pommiin joten sieläkin odoteltiin heti. Matka meni sitten hienosti,meinasin vain oksentaa muutamaan kertaan kun paha olo oli melkoinen,mutta pääsimme kuitenkin tampereelle saakka turvallisesti ja matkaseurakin oli mukavaa. :)
Perillä löysin pienen hapuilun jälkeen oikean seurueen ja aikapian lähdin käymään syömässä kaverini kanssa. Ja tietenkin ei ollut mikään paikka auki niin kurvailtiin ystäväni Annikan kanssa ABC:lle. Äkkiä ruoat naamaan ja Nasun kasvattaja Jaana soitteli jo että tunnin päästä alkaa kehä. HYVIN ehtii!
Kun päästiin paikalle ensin ei löytynyt parkkipaikkaa ja sitten ei löytynyt oikeaa hallia. Haahuilin kun puolukka piirakassa pitkin poikin messu- ja urheilukeskusta. Hitto! miksi näitä on näin pirun monta! Hiki valui ihan solkenaan ja VIHDOIN löysin oikean paikan. Nappasin koiran ja lähdettiin harjottelee edestakas kävelyjä,seisomisia ,rauhottumaan ylipäätänsä kun meidän hermoheikki on sellanen joka vähän hermoilee,ihan kun emäntänsäkin.
Lopulta kehä alkoi melkein tunnin myöhässä ja jännitys oli huipussaan,. Myös eräs toinen ystäväni Terhi oli lastensa kanssa tullut extemporeen kannustamaan! Oli ihana juttu! :) Tuomari antoi eräälle koiralle H:nkin ja muutamille oli antanu EH:ta... ja Meidän neiti kun oli ihan yli luikku... Mutta jos se sais vaikka vaan ERI:n silti ei tartteis sijoittuakaan...
Vihdoin tuli meidän vuoro. Tuomari tutki tarkkaan ja piti mitä ihmeellisimpiä ääniä kehässä. Meinasin revetä muutamaan kertaan nauruun mutta sain pidäteltyä. Mies oli kuin suihkukone ja monitoimikone samaan aikaan. Nasu liikkui hienosti! Ei ryntäillyt niinkun viimekerralla ja häntäkin oli asiallisemmin kun sillä on tapana kantaa sitä hiukan kippuralla kun on innoissaan. Seisoikin kauniisti. Nyt menee hyvin... Ja sitten kehäsihteeri huusi "Numero 3192 Punainen!" eli ERI tuli! ja sit päästii kilpailee junnunarttujen parhaasta! Oli kuin voitto olisi tullut siihen paikkaan! MIELETÖNTÄ! jes! Lopulta oltiin junnunarttujen neljäs ja se tosissaan ei ollut häviö vaan meille voitto! :) Tuomari sanoi vielä kätellessään: "jos ei ihan noin laiha olisi,kun kehittyy nyt vielä rakenne niin olisin sijoittanut paljon korkeammalle". Nasu lihotus kuurille siis tähän paikkaan nyt! Kotiin kun pääsin ilmoitin Nasun samalle tuomarille karjaalle. ;)
Kun kuvat tuli totesin Nasun kasvattajalle: "voi ei komeen vaaleenpunanen mun naamani noissa kuvissa!" hän vastasi : "No aamulla se oli vitivalkoinen et parannusta siihen..." :D
Edellisenä iltana olin lähteny kaverini kanssa terassille ja muutamalle. Käytiin katsomassa peli sportti pubissakin. Join ehkä muutaman enemmän kuin pari ja myöhästyin viimetippaan bussista,odotin kampissa puoli tuntia toista ja tulin kotiin tyylikkäästi yhden jälkeen yöllä. Ja herätyskello soi viideltä...
Aamulla heräsin siihen kuinka meidän nuorimmainen höpötteli sängyssä ja ähisi vähän nälkäänsä. Kuuntelin ensin että aijaa pikkuneiti sielä tuhisee kun alkaa olee aamu... ALKAA OLEE AAMU!? PERKELE! mitä kello jo on?! Liikaa se oli... Kaikki pakkaamatta ja kamala kankkunen jyskytti vatsanpohjassa ja päässä. kello näytti 5.45 ja junalle piti lähteä kävelemään 6.00. Mihin ihmeeseen laitoin sen jakkutakin viimeksi? Missä mun hame ja sukkikset on!? rokotuskortti? näyttelypaperit? helvetin helvetin helvetti!! Okei lähden eilisillä vaatteilla nyt ei ole aikaa etsiä niitä mitä piti laittaa! 
Päässä jyskytti ja yhdellä kädellä nappasin buranat naamaan ja toisella tungin reppuun tarvittavia lippulappuja,näyttelyremmiä... Niin Nasu nappula lähtee kasvattajalle näyttelyiden jälkeen.. tarviiko se jotain? Ei varmaan.. Katsoin reppuun; näyttely paperit ja rokotuskortti on sielä. Suljen repun. Avaan sen uudelleen. Ne ovat sielä vieläkin. Kerran vielä piti tarkistaa ennen kun meni kohmeisiin aivoihin että ne on sielä. ja sitten koira sängystä aamupalalle ja kiireellä ulos ja juna asemalla. 6.05... 
Ensin piti lähteä Espoon tuomarilasta pasilaan ja pasilassa odottaa puoli tuntia junaa vantaankoskelle. Pasilassa katsoin peiliin. Jessus mikä pyryharakka sieltä katsoi vastaan. Olin kirjaimellisesti sen näkönen että olen suoraan sängystä lähtenyt ja krapulassa. Naama oli valkonen ja tukka pystyssä,siistin vähän eilisiä meikkejä ja kirosin miksen ottanu meikkipussia mukaan,olisin voinut siistiä sen naamani edes. No näillä mennään.Vantaankoskelle päästyä tuli todettua että toinenkin kyytiläinen oli nukkunut pommiin joten sieläkin odoteltiin heti. Matka meni sitten hienosti,meinasin vain oksentaa muutamaan kertaan kun paha olo oli melkoinen,mutta pääsimme kuitenkin tampereelle saakka turvallisesti ja matkaseurakin oli mukavaa. :)
Perillä löysin pienen hapuilun jälkeen oikean seurueen ja aikapian lähdin käymään syömässä kaverini kanssa. Ja tietenkin ei ollut mikään paikka auki niin kurvailtiin ystäväni Annikan kanssa ABC:lle. Äkkiä ruoat naamaan ja Nasun kasvattaja Jaana soitteli jo että tunnin päästä alkaa kehä. HYVIN ehtii!
Kun päästiin paikalle ensin ei löytynyt parkkipaikkaa ja sitten ei löytynyt oikeaa hallia. Haahuilin kun puolukka piirakassa pitkin poikin messu- ja urheilukeskusta. Hitto! miksi näitä on näin pirun monta! Hiki valui ihan solkenaan ja VIHDOIN löysin oikean paikan. Nappasin koiran ja lähdettiin harjottelee edestakas kävelyjä,seisomisia ,rauhottumaan ylipäätänsä kun meidän hermoheikki on sellanen joka vähän hermoilee,ihan kun emäntänsäkin.
Lopulta kehä alkoi melkein tunnin myöhässä ja jännitys oli huipussaan,. Myös eräs toinen ystäväni Terhi oli lastensa kanssa tullut extemporeen kannustamaan! Oli ihana juttu! :) Tuomari antoi eräälle koiralle H:nkin ja muutamille oli antanu EH:ta... ja Meidän neiti kun oli ihan yli luikku... Mutta jos se sais vaikka vaan ERI:n silti ei tartteis sijoittuakaan...
Vihdoin tuli meidän vuoro. Tuomari tutki tarkkaan ja piti mitä ihmeellisimpiä ääniä kehässä. Meinasin revetä muutamaan kertaan nauruun mutta sain pidäteltyä. Mies oli kuin suihkukone ja monitoimikone samaan aikaan. Nasu liikkui hienosti! Ei ryntäillyt niinkun viimekerralla ja häntäkin oli asiallisemmin kun sillä on tapana kantaa sitä hiukan kippuralla kun on innoissaan. Seisoikin kauniisti. Nyt menee hyvin... Ja sitten kehäsihteeri huusi "Numero 3192 Punainen!" eli ERI tuli! ja sit päästii kilpailee junnunarttujen parhaasta! Oli kuin voitto olisi tullut siihen paikkaan! MIELETÖNTÄ! jes! Lopulta oltiin junnunarttujen neljäs ja se tosissaan ei ollut häviö vaan meille voitto! :) Tuomari sanoi vielä kätellessään: "jos ei ihan noin laiha olisi,kun kehittyy nyt vielä rakenne niin olisin sijoittanut paljon korkeammalle". Nasu lihotus kuurille siis tähän paikkaan nyt! Kotiin kun pääsin ilmoitin Nasun samalle tuomarille karjaalle. ;)Kun kuvat tuli totesin Nasun kasvattajalle: "voi ei komeen vaaleenpunanen mun naamani noissa kuvissa!" hän vastasi : "No aamulla se oli vitivalkoinen et parannusta siihen..." :D
Sairastupa Vol 2. Kun äiti sairastaa
Ensin sairasti lapset ja nyt sairastan minä. En tiedä kumpi on pahempi. Se kun lapset on kaikki kipeenä,huutaa ja roikkuu jaloissa ja on paha olla ja joka paikkaan pitäisi revetä. Vaiko se ,kun itse sairastat ja lapset ovat täysissä ruumiin ja sielun voimissaan,eivätkä ymmärrä sitä miksi äiti on hidas,valkoinen,rähjääntynyt ja hiljainen.
Ensin tuli flunssa. Kuume paukutti 38 muutaman päivän ja olo ei ollut kovin kaksinen. Se alkoi koiranäyttelyn jälkeen. Räkää valui valui valui ja mikään ei auttanut... Muu kuin niistää aivotkin nenästä pihalle. Pikkuhiljaa alkoi tulla hengitysvaikeuksiakin kävellessä ja syvään hengittäminen tuntui vaikealta. Kun olo alkoi vähän olla parempi kävin kaverin kanssa terassilla muutamalla. Sain tietenkin kamalan kankkusen ja olin koiranäyttelyissä hirveässä krapulassa. Mutta siitä toisessa blogipostauksessa.
Eilen se alkoi taas. Koko päivän tuntui olevan todella paha olo ja ettei voimat riittäisi oikeen mihinkään. Huimasikin. Oltiin silti ulkona leikkimässä lasten kanssa ja ystäväni mari tuli myös piipahtamaan siinä ulkona. Asunto alkaa muistuttaa jo jonkun sortin maailmansodan jälkeistä tannerta kaikkineen kun ei olla siivottu hetkeen,en ole kyennyt,jaksanut,viitsinyt tai mitä lie tullut siivonneeksi.
Illalla olo alkoi pahentua ja jäsenissä alkoi tuntua jo siltä että nyt nousee kuume. Ja niinpä kaivoin sen kuumemittarin. *piip piip piip* ja lukema näytti 37.9 great! helvetin hieno homma..
Tottakai en saanut lapsia sänkyihin millään silloin kun olisi pitänyt mennä ,vaikka oltiin ulkoiltukin paljon. Lopulta alkoi oksetusolo ja palelu,jäsenien särky olemaan niin kamalaa että oli pakko päästä suihkuun. En pystynyt edes makaamaan ja koska isommat likat ei vieläkään olleet untenmailla kävin kysymässä tulevatko mukaan suihkuun. Ja niillehän oli kuin joulu ja juhannus yhtäaikaa kun vielä 21.30 pääsee kylpyyn. Olin itse niin kipeä ettei voinut kiinnostaa hevon kettua että mitä kello on ja pitäisikö niiden nukkua. Oli päästävä siihen suihkuun.
Suihkussa oltiin puoli tuntia ja odotin jo että koska se mies tulee töistä kotiin,voimat oli ihan finaalissa. Sitten iski se pahoinvoinnin aalto ja ehtisin lapsille vannottaa että älkää tappako toisianne kun äiti käy vessassa ja kerkesin avaamaan vessan oven hädintuskin kun oksennus lensi jo kaaressa. Vatsatauti... se tästä puuttuikin..
Soitin miehelle että älä käy kaupassa tai missää,tule suoraan kotiin aloitin oksentamisen nyt ja nyt en enään pärjää. Meni noin 15.-20 min kun mies tuli kotiin. Kerkesin heittää lapset sänkyihin kylvyn jälkeen ja oksentaa juuri sopivasti samaan aikaan kun mies käveli kotiovesta sisälle. Tuntui että joka jäsentä särki ja itkukin taisi kivuista jo tulla. Jossain vaiheessa olin nukahtanut sohvalle kun mittari näytti 38,9. Päällä oli fleece aamutakki,ohut viltti,peitto ja villasukatkin taisi olla ja silti palelutti. Peiton kun otti päältä tuntui että olisi seissyt pakkasessa.
Heräsin sohvalta 01.05 ja kun nousin seisomaan meinasi taju lähteä olin niin voimat pois. Sain kaikin voimin juri ja juuri raahattua peiton makkariin ja pääsin sänkyyn. Mies kävi pussaamassa ja muistan etäisesti kun sanoi että "oot tulikuuma" sitten nukahdin ja heräsin yöllä miljoona kertaa. Aamulla olin kertakaikkisen kuitti. tuntui että jalat tutisi joka askeleella. Ja mies lähti töihin klo 10.30 ja tulee sitten taas kymmenen jälkeen illalla... Meinasi itku tulla,tais tullakin. Joskus yksinkertaisesti vituttaa olla se äiti. Äiti on se jolla ei ole sairaslomaa...
Ensin tuli flunssa. Kuume paukutti 38 muutaman päivän ja olo ei ollut kovin kaksinen. Se alkoi koiranäyttelyn jälkeen. Räkää valui valui valui ja mikään ei auttanut... Muu kuin niistää aivotkin nenästä pihalle. Pikkuhiljaa alkoi tulla hengitysvaikeuksiakin kävellessä ja syvään hengittäminen tuntui vaikealta. Kun olo alkoi vähän olla parempi kävin kaverin kanssa terassilla muutamalla. Sain tietenkin kamalan kankkusen ja olin koiranäyttelyissä hirveässä krapulassa. Mutta siitä toisessa blogipostauksessa.
Eilen se alkoi taas. Koko päivän tuntui olevan todella paha olo ja ettei voimat riittäisi oikeen mihinkään. Huimasikin. Oltiin silti ulkona leikkimässä lasten kanssa ja ystäväni mari tuli myös piipahtamaan siinä ulkona. Asunto alkaa muistuttaa jo jonkun sortin maailmansodan jälkeistä tannerta kaikkineen kun ei olla siivottu hetkeen,en ole kyennyt,jaksanut,viitsinyt tai mitä lie tullut siivonneeksi.
Illalla olo alkoi pahentua ja jäsenissä alkoi tuntua jo siltä että nyt nousee kuume. Ja niinpä kaivoin sen kuumemittarin. *piip piip piip* ja lukema näytti 37.9 great! helvetin hieno homma..
Tottakai en saanut lapsia sänkyihin millään silloin kun olisi pitänyt mennä ,vaikka oltiin ulkoiltukin paljon. Lopulta alkoi oksetusolo ja palelu,jäsenien särky olemaan niin kamalaa että oli pakko päästä suihkuun. En pystynyt edes makaamaan ja koska isommat likat ei vieläkään olleet untenmailla kävin kysymässä tulevatko mukaan suihkuun. Ja niillehän oli kuin joulu ja juhannus yhtäaikaa kun vielä 21.30 pääsee kylpyyn. Olin itse niin kipeä ettei voinut kiinnostaa hevon kettua että mitä kello on ja pitäisikö niiden nukkua. Oli päästävä siihen suihkuun.
Suihkussa oltiin puoli tuntia ja odotin jo että koska se mies tulee töistä kotiin,voimat oli ihan finaalissa. Sitten iski se pahoinvoinnin aalto ja ehtisin lapsille vannottaa että älkää tappako toisianne kun äiti käy vessassa ja kerkesin avaamaan vessan oven hädintuskin kun oksennus lensi jo kaaressa. Vatsatauti... se tästä puuttuikin..
Soitin miehelle että älä käy kaupassa tai missää,tule suoraan kotiin aloitin oksentamisen nyt ja nyt en enään pärjää. Meni noin 15.-20 min kun mies tuli kotiin. Kerkesin heittää lapset sänkyihin kylvyn jälkeen ja oksentaa juuri sopivasti samaan aikaan kun mies käveli kotiovesta sisälle. Tuntui että joka jäsentä särki ja itkukin taisi kivuista jo tulla. Jossain vaiheessa olin nukahtanut sohvalle kun mittari näytti 38,9. Päällä oli fleece aamutakki,ohut viltti,peitto ja villasukatkin taisi olla ja silti palelutti. Peiton kun otti päältä tuntui että olisi seissyt pakkasessa.
Heräsin sohvalta 01.05 ja kun nousin seisomaan meinasi taju lähteä olin niin voimat pois. Sain kaikin voimin juri ja juuri raahattua peiton makkariin ja pääsin sänkyyn. Mies kävi pussaamassa ja muistan etäisesti kun sanoi että "oot tulikuuma" sitten nukahdin ja heräsin yöllä miljoona kertaa. Aamulla olin kertakaikkisen kuitti. tuntui että jalat tutisi joka askeleella. Ja mies lähti töihin klo 10.30 ja tulee sitten taas kymmenen jälkeen illalla... Meinasi itku tulla,tais tullakin. Joskus yksinkertaisesti vituttaa olla se äiti. Äiti on se jolla ei ole sairaslomaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)