Buzzador : Veet paketti saapui!

Olen toiminut Buzzadorina jo muutaman vuoden ja nyt tuli taas tauon jälkeen uutta buzzattavaa ja olin aivan innoissani uudesta kampanjasta johon pääsin mukaan varsinkin kun tämä oli NIIIN toivottu kamppanja! Kyseessä on siis karvanpoistotuotteita valmistava Veet. Veet on ihokarvojenpoistotuotteiden johtava merkki markkinoilla,jolla on jo yli 80 vuoden kokemus turvallisten ja ennen kaikkea tehokkaiden ihokarvanpoistotuotteiden kehittelystä. Tuotteita käyttävät vuosittain jopa yli 30 miljoonaa ihmistä.
Lisää tietoa Veet tuotteista ja valmistajasta täällä!

Tosiaan tänään tuli vihdoin se kauan odotettu paketti ja se sisälsi: 

• 1 Veet Ihokarvojenpoistovoide
• 1 Veet In-Shower ihokarvojenpoistovoide
• 1 Veet ihokarvojenpoistovaha kasvoille
• 1 Veet Hair Minimising Moisturiser
• 1 Buzzador-esite
• Veet vahaliuskoja jaettavaksi
• Veet: miniesitteitä
• Buzztrack kortteja

Harmi että nyt iski Flunssa,mutta huomenna heti testaukseen ja järjestämään spa iltaa ystävien kesken,vaikka sitten yksi ystävä kerrallaan jossei muuten onnistu saamaan kaikkia paikalle. :)

Mikä on buzzador?

"Buzzador on Pohjoismaiden johtava yritys Word of Mouth-markkinoinnin ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin parissa.

300 000 jäsentämme (Buzzadoria) ovat luonteiltaan uteliaita ja he haluavat kokeilla uusia tuotteita ja palveluita. Buzzadorit levittävät rehellisiä mielipiteitään ystävilleen ja tuttavilleen – Sekä internetissä että kasvotusten."
Eli siis pähkinän kuoressa: Minä saan ilmaisia tuotteita testattavaksi ja suosittelen ja testautan niitä itselläni ja ystävilläni jotka kertovat rehellisen mielipiteen tuotteesta.

Mikäli haluat liittyä buzzadoriksi ja saada itse testata tuotteita myös ystävilläsi ja itselläsi liittyminen onnistuu TÄÄLTÄ!

Alkoholi ja alholismi lapsiperheessä

Koska vappu tekee kovaa vauhtia tuloaan,tuli mieleeni eräs hyvinkin tärkeä aihe. Mikä suhtauminen alkoholiin on harmitonta ja mikä ei? 

Vappuna ,etenkin jos on hyvä sää, kadut täyttyy iloisista vapun juhlijoista. Kaduntallaajia on joka lähtöön. On lakitettuja hyvällä fiiliksellä viinipullon kanssa käveleviä ihmisiä,hymyileviä lapsiperheita,normaalia vappumenoa katsomaan tulleita ihmisiä,koiranulkoiluttajia ja vaikka mitä. Kaikilla on hauskaa. Perheet syövät yhdessä ehkä ravintolassa, lapset saavat vappupalloja,paistatellaan päivää puistossa ja juodaan muutama huurteinen terassilla. Terassilla tosin lapsiperheet tarjoavat lapsille limut ja itse juovat siiderit. Mikäs siinä,jos meno pysyy järkevänä ja yleensä pysyy,mutta poikkeuksia on. Siinä ei ole mitään pahaa ett lapset syövät jäätelöt ja aikuiset juovat ne yhdet kylmät huurteiset tuoppinsa. Mutta kun tuoppeja tulee jatkuvalla tahdilla, jäätelötkin on jo syöty ja lapset kysyvät koska lähdetään kotiin,vanhempien vastatessa että "juodaan vielä nää" herää kysyms: Miksi?

Miksi aikuiset ihmiset haluavat niin kovin juoda itsensä humalaan,lasten silmien edessä. Varsinkin pientenlasten. Jo pieni hutikka,erottuu lapsen silmiin heti ja se voi tuntua lapsesta pelottavalta. Monetkaan aikuiset sitä ei ymmärrä että lapsesta voi tuntua pelottavalta että se tuttu ja turvallinen aikuinen tuoksuu pahalta ja käyttätyy vähän omituisesti. 

Jos lapsi joutuu näkemään sen oman rakkaan vanhempansa,äidin tai isän, lyhyin väliajoin humalassa,voi lapsen turvallisuuden tunne järkkyä. 

Mistä tietää koska aikuisella on alkoholiongelma?

"Alkoholistiperheitä on monenlaisia. Joku vanhempi tissuttelee viinipullon joka ilta lasten nukkuessa, toinen ryyppää kerran vuodessa rähinäviinaa. Yhteistä kaiken tyyppisille alkoholisteille on se, ettäalkoholi ajaa ohi muiden tarpeiden ja velvollisuuksien, myös ohi lasten. Humalassa tai krapulassa ei kykene hyvään vanhemmuuteen, eli huomioimaan lapsen tarpeita ja muokkaamaan käytöstään sen mukaan. Kasvatusperiaatteet muuttuvat sen mukaan ollaanko pinnistellen kuivilla, reteesti kännissä vai syyllisyydentuntoisina krapulassa." Kiteyttää lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala.

Alkoholisti ei siis ole stereotyyppinen kaupan kulman pulsu,joka ryyppää itsensä hirveään humalaan jokaikinen päivä,vaan se voi myös olla se niin kiltti perheenisä,menestyksekäs bisnesmies,kotiäiti tai sairaanhoitaja. Yhtenäinen tekijä on vain se,että kun alkoholi alkaa maistua,kaikki muu unohtuu eikä enään jaksa edes välittää mitä lapset tuntevat. Itse et voi nähdä itseäsi lapsen ,saatika selvän ihmisen silmin,kun olet humalassa,joten et voi kuvitellakkaan miltä se lapsesta tuntuu. "mitä nyt pari kaljaa haittaa" on yleinen käsitys siitä että on ihan okei,ottaa kalja,pari,sitten kolme ja helposti menikin vielä yksi. Ja humala hiipi luokse kuin salaa. Kun lapset ovat humalaisten ihmisten joukossa he altistuvat myös lapsille kuulumattomille asioille kuten seksuaaliselle kanssakäymiselle,rumille puheille. Monesti myös lapsien tapaturmat lisääntyvät ,kun vanhempitai vanhemmat ovat alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos on vain toinen vanhempi,joka on tukkihumalassa,helposti huomio menee siihen,eikä niihin ketkä sitä eniten tarvitsisivat: Lapset.

Itse en juo kuin sillointällöin yhden siiderin,mies saattaa juoda lasin punaviiniä. Ei,lapsiperheessä ei tarvitse olla nollatoleranssilla aina,mutta eikö olisi kiva elää ne juhlapyhät ilman alkoholia ja olla niiden lasten kanssa? Jos sitä viinaa on pakko saada,eikö sitä voi laittaa lapsia hoitoon ja mennä sitten itse. Kun tein lapseni,tiesin että sitten ei enään voi tehdä vain niinkuin itse haluaa. Pitää elää myös lasten ehdoilla. Toivoisin että jos perheessä on alkoholi ongelma,he hakisivat apua. Monesti alkoholismi aiheuttaa häpeää koko perheelle,myös lapsille. Lapset saattavat alkaa väheksymään hoivan tarvettaan. Kun lapsi joutuu kantamaan huolta vanhemmasta ,joutuu lapsi laittamaan omat tunteensa sivuun ja nielemään ne oikeutetut vihan tunteet ja tilalle tulee syyllisyys. "voisinkohan tehdä jotain toisin? Teinkö jotain väärin? Juoko äiti tai isä koska minä olen tehnyt jotain väärin?"

Lapsi on niin naiivi,että rakastaa vanhempiaan vilpittömästi ja uskoo kerta kerran jälkeen että tämä oli viimeinen kerta. Alholisti vanhempi rikkoo sen kuvan kerta toisensa jälkeen ja jättää epäluottamuksen lapsen ja vanhempien välille. Tämä on sama myös perheessä,jossa vain toinen vanhempi juo. Äiti tai isä ei voi suojella lapsiaan alkoholisti vanhemmalta jos lapset joutuvat näkeen arkielämässään jatkuvaa humalakäyttäytymistä. Alholismiin myös liittyy hyvinkin usein väkivaltaisuus ja tämä kombinaatio ei sovi edes aikuisen ihmisen silmille,saati sitten pienen viattoman lapsen. Monesti äiti tai isä ei lähde parisuhteesta jossa toinen juo ja/tai lyö. Siksi koska rakastaa sitä toista osapuolta. Tässä kohden on vanhemman mietittävä etenkin ,jos tämä käy jokapäiväiseksi että kumpaa rakastaa enemmän kumppaniaan vai lapsiaan jos apukeinoja ei ole? Mikä meihin ihmisiin menee humalassa?

Alkoholistin lapsi aikuisena saattaa hyvin sanoa että lapsuutensa oli onnellinen kaikesta huolimatta. Alkoholistin lapsi ei tiedä paremmasta,se on ainoa oikea tapa se meidän perheen tapa. Kunnes joskus vanhempana alkaa kiinnittämään huomiota ja huomata että ei sen näin pitänyt mennä. Monet alkoholistiperheen lapsista heijastavat käytösmallia myös suoraan omaan vanhemmuuteensa. Osa ei. Osa pyrkii olemaan paljon parempi ja helposti masentuu kun yrittää ylisuoriutua supervanhempana. Tämäkään tapa ei ole oikein. Monesti unohdetaan alkoholismiperheessä ne hiljaiset sivusta seuraajat. Hekin tarvitsevat apua,siinä missä se vaimo tai mies joka joutuu seuraamaan sitä elämää. Monella nuorella on ongelmia alkoholin kanssa ,koska malli on kotoa opittu ja siihen on helppo turvautua. Monet masentuu,monilla koulumenestys on huonoa.

Joten ensi kerralla kun mietit "eikai pari kolme bisseä mitään haittaa" niin mietippä todella uudestaan. Ei ne muutama saunakalja haittaakkaan,mutta se lipsahtaa helposti ja siihen jää helposti tapana koukkuun ottaa muutama rentouttava kalja. Huolehtikaa lapsistanne ja kohdelkaa heitä kuten heitä ansaitsee kohdella. Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja jos tämän mallin heille haluamme opettaa,ei kovin hyvin mene. Ei ne "nykyajan nuoret" vaan heidän vanhempansa...

Kun äitiä väsyttää...

Perheessämme on nyt ollut jokseenkin jonkun sortin,itseasiassa pahimman laatuinen unenpuute. Isä on yrittäjä ja tekee töitä ja äiti painaa yötä päivää lasten parissa. Luonnollisesti tappelun aiheet ovat aina ja ikuisesti vain siinä,kumpi on väsyneempi. "kokeileppa mennä seisomaan sinne Kiskalle 14 tunnin työpäiväksi" sivaltaa mies ,kun minä poltan päreeni ,koska hän sai nukkua pitkään ja minä heräsin taas kukon pierun aikaan katsomaan muumeja. Koitappa kuule olla tän eläintarhan keskellä,siivota,pyykätä,pitää itsesti tyynenä kun lapset on kun kaistapäiset ja vauva sattuu huutamaan aina silloin pahimman laatuisesti nälkää ja väsymystä kun isommat keksii roikkua verhoissa,ihan vaan huvittaa. Toki, kulta olis kiva nähdä kun yrität!

Kun perheessä on vauva,2v ja kesällä 4v täyttävät ja etenkin jos isommat lapset päättää tulla kipeäksi samaan aikaan. ( Ja nehän tulee samaa aikaan kipeeksi,koska melkeen pääsisi liian helpolla jos sairastaisivat erikseen. Tämä on kuin karmanlaki) univelka tulee kylään ja nukkumatti antaa lemput.

Pikkuhiljaa univelkaan tottuu. Peilistä kurkistaa zombie jonka hiuksia ei ole taas lähes viikkoon pesty ja se sama paitulimainen yöpaita haistee puklulta ja paskalta,hieltäkin ehkä koska olet kantanut kuumeisia lapsia yötä päivää ja vauvakin pulauttanut kerran,kaksi ehkä viisikin siihen paidalle. Joka kerta kun kutsuvasti matkustat kohti pyykkikoria heittääksesi likaisen paitasi sinne,joku alkaa huutamaan - taas... En siis vaihda paitaa vieläkään. Omat voimat loppuu ja ei jaksa kiinnostaa kuka tai ketä sinut tässä kunnossa näkee. Mä petraan sit ens viikolla.. 

Sitten alkaa taloudessa tapahtumaan kummia ja lapset katsovat jo toisiinsa että kukas toi on ja mitä se teki äidille. Kaadan korvikkeen sijaan tavallista maitoa tuttipulloon ja korvikkeen 3 vuotiaan lasiin. 3 vuotias tekee mielenkiintoisen havainnon ja sanoo että "tää on äiti siskon maitoa". Samantyylinen kommellus tapahtuu kun 2v ja vauva huutavat samaan aikaan. Toinen sitterissä toinen lattialla. Nappaan sen kummemmin ajattelematta toisen syliin makaamaan ja tungen pullon suuhun. Jonkun ajan kuluttua tajuan että huuto jatkuu edelleen kummallisesti vaikka tuttipullo tyhjenee kovaa vauhtia. Siinä vaiheessa katson hämmentyneenä syliini ja totean että 2-vuotias tuijottaa tuttipulloa imien, silmät lautasina yhtä hämmentyneenä takaisin. Luojan kiitos en imetä enään tai raukka ois varmaan saanut traumoja. Tässä kohtaa päätän keitää pannullisen kahvia. jos ensi yönä sitten nukutaan jo..

Kun puoli pannullista kahvia on mennyt huomaan jossain kohdin että asunto on siivottu ja keitän soseita selvästi kuopukselle... En muista kauanko ne on kiehuneet liedellä mutta eikai niitä liikaa voi keittää? Ravintoaineet välttämättä ei ole mikään parhaat,mutta ehkei se nyt ole pointti,kuhan nyt maistetaan miltä maistuu porkkana,bataatti,peruna tai joku noiden variaatio. Ensi kerralla sitten taas paremmin.

Kun viikon aikana löytyy ruoat tiskipöydältä ja lautanen roskista, koirat saa muroja ja lapset koirannappuloita, alan epäillä jo että meillä selvästi nyt hölmöilee joku ihan muu kuin minä. Unohdan kesken puhelun missä puhelimeni on ja pyydän miestäni että "voitko soittaa mun puhelimeen se on hukassa!" johon mies pitkän hiljaisuuden jälkeen toteaa että "katso kulta käteesi". En tajua ja tiuskasen puhelimeen että "mitä sä nyt sönkötät sielä soita nyt vaan!" ja ehkä noin 2 sekuntia myöhemmin tajuan kuinka tyhmä olin ja lätkäsen luurin korvaan,koska en voi myöntää olevani ihan jumalattoman daiju. Ehkä ensi kerralla sytyttää...

Jos jotain positiivista,lapsilla ei ole enään kuumetta. Jos se nukkumatti palaisi taas evakosta ja toisi hyvät unet ensi yönä! Toivoa sopii. :D

Sairastupailua ja disneyn elokuvien ruotimista.

No,olisihan se tietenkin pitänyt arvata että ei savua ilman tulta... Nyt on sitten 2 ja 3 vuotiaat kuumeessa,molemmat. Jos tuo vauva sairastuu ,lyön ihan varmana päätä seinään sillä isännällä on pitkä työviikko.

Kokopäivä onkin mennyt sitten katsoen disneyn elokuvia,äitin istuessa sohvalla aktiivisesti facebookissa. Onneksi olen nähnyt aladdinit,tähkäpäät,muumit sun muut sen verran monta kertaa että automaattisesti vastasin oikein kun 3 vuotias välillä tenttasi että katsonko minä. "äiti mitä tossa tapahtu". 

Disneyn klassikoja katsellen tulikin mieleeni. Miten ihmeessä nykyään valitetaan ja tiivistetään lapset kuplamuoviin lasten elokuvienKIN suhteen? Joskus oli kohu että myyrä kirjassa oli lukenut että myyrä uhkasi tehdä itsemurhan jossei rakastamaansa neitoa saa sillä ei voi elää ilman häntä. Aww kuinka romanttista,in real life: niin ei tosiaan yksikään mies tekisi naisen eteen...Eräs äiti oli sanonut sen olevan epäsopivaa lasten kirjaan. No päätin luetella klassikoista bongattuja,joidenkin mielestä epäsopivia tekoja ja lainauksia. Kommenttina saa toki laittaa niin lisään tähän!

• "nyt turpa kiinni!" - Jago elokuvassa Aladdin
• Lapset polttevat rauhanpiippua elokuvassa Peter Pan. Sopivaa eikö? 
• Toukka tarjoaa bongista Liisalle savut Elokuvassa Liisa Ihmemaassa. Liisa kuitenkin tyytyy syömään vain sientä ja olemaan sekaisin vähän väliä...
• "älä soita poskea sininen läski" - Jafar elokuvassa Aladdin
• Disneyn klassikoissa aina pitää tappaa joku ja tuoda sillointällöin ruuminosa todisteeksi,kuten esimerkiksi metsästäjän elokuvassa Lumikki"Mä revin sun pään!" Toteaa ystävällinen kentauri Herkuleksessa.
  
  Ja kertokaa minulle hyvät ihmiset nyt,että miksi useimmiten Disneyn klassikoissa henkilöllä on joko yksi tai molemmat vanhemmat kuolleet? Kerätäänkö tällä sellaista "voi tyttö/poikarukka)" asetelmaa heti alkuunsa? Tietty kaava aina menee toki kylläkin disneyn klassikoissa: Pahiksia on aina yksi,ellei sillä ole joku sidekick joka päättää heittäytyä hyvikseksi sittenkin ihan lopussa! Pahis voittaa hetkellisesti että alkaa tuntua jo mahdottomalta ja sitten tulee sankarillinen loppurutistus ja prinssi pelastaa prinsessan TAI elokuvan superhyvis päähenkilö pelastaa itse itsensä. Jos elokuvassa on naispuolinen henkilö pääosassa se päättyy aina siihen että prinssi pelastaa. Eihän naiset nyt itse itseään saisi pelastettua. Mitä tämäkin lapsille opettaa? Odotelkaa vaan tytöt sitä prinssiä. 
  Yksi asia on varma,tämä tauti kun on reppanat selvittäneet niin me ei katsota yhtään elokuvaa moneen viikkoon!
  
  

  

  kun kuume vie voimat

Englanninkääpiöterrierejä... JOKAPUOLELLA!

Tänään oli Englanninkääpiöterriereiden(jeesus mikä sanahirviö) miitti seurasaaressa. Odotin kovasti kyseistä päivää ja ilmatkin oli selvästi kohdilleen ennusteltu sinä päivänä ja sitten nousi meidän esikoiselle kuume ja tuli kamala yskä joka kieli jo selvästi,että kurkunpääntulehdus on saapunut taloomme. Jälleen kerran...

Stonemeadow's Pojat <3

Koska lauantain oli likan kunto varsin hyvä uskaltauduin sittenkin soittamaan luotto lapsenvahdille ,että tulisitko vahtimaan isompia lapsia niin minä otan koirat ja pienimmän ja lähden käymään. Huono äiti fiilis kolkutti mutta nujersin sen lupaamalla lapsille ja vahdille popparit ja elokuvat. Värväsin vielä pienimmän lapsen kummitädin mukaan härskisti hyväksi käytettäväkseni. On se nyt helpompi keskittyä olennaiseen kun kummitäti lepertelee kummilapselleen.

Tankki ja dogi :D

Näin minä siis lähdin kahden enkkuni kanssa kohti seurasaarta tänään 11.30 ja tapasin kampissa lapseni kummin Veeran ja kerettiin nippanappa juoksemalla kuin heikkopäiset bussin perässä,bussiin numero 24,kun se saapui paikalle samaan aikaan kuin mekin. Me emme tosiaan tienneet että missä pysäkki on ennen kuin bussi sinne karautti. Oltiin kun kiljusen herrasväki konsanaan kun pamahdettiin bussiin.

Perillä kun alkoi koiria tulvia joka tuutista ,saimme melkoisen huomion. On se nyt ehkä ihan huomion arvioista kun 17 englanninkääpiöterrieriä lähtee päiväkävelylle samaan aikaan. Paikalla oli uusia ja vanhoja tuttuja ja paaaljon ihania ihania koiria <3 Meidän pieni paskahousu Nasukaan ei yhtään ollut niin ujo kun yleensä on. Ehdin yhteiskuvissa poseeraamaan ja sitten olikin jo lähdettävä sillä pikkuneidillä kotona oli hiukan kuumetta niin ajattelin etten ole kauaa poissa.

Kotimatkalla kävin myös ahkeralle aviomiehelleni antamassa vuosipäivän kunniaksi pusut. Enkä kyllä tiedä kummasta se oli enemmän tohkeissaan; minusta vai siitä että olin ottanut koiratkin mukaan.
Nasulle teki kyllä enemmän kuin hyvää joutua tilanteeseen jossa paljon hälinää. Kuitenkin matkalla oli ; vilkas katu,kauppakeskus,bussiterminaali,seurasaaressa paljon koiria.. Ja hienosti meni! Nyt vaan intopiukkana odottamaan ensi viikon näyttelyitä! ;) Kuvista iso kiitos Minna Vatjalle!

Flame Ear's Tinkerbell & Stonemeadow's Fortunatus

Kun mies kuorsaa...

Aviomiehelläni on rasittava tapa. Hän kuorsaa. Kyllä,tiedän ettei sille voi mitään,mutta silti se ottaa aivoon. Varsinkaan kun mikään ei auta tähän ongelmaan. Olen kokeillut kyynärpäällä kylkeen taktiikkaa,sängystä häätämistä,"shhhh!"-komentoa ja uhkaillut lääkärillä,mutta ei. Mies ei ota vinkistä vaaria ja tee asialle mitään joten: Saan kuunnella joka ikinen ilta sitä ihanaa puskutraktorin hyrinää.

Jos olisin maatalon emäntä tuollainen epävireisen traktorin hurina voisi vaikka sytyttää ,mutta näin vakaana kaupunkilaisena se ottaa korviin. Koska meillä on pieni lapsi,joka herää yöllä (nälkään,ei tuohon katuporan jyrinään) en voi edes pitää korvatulppia korvissa.

Ah! Mikä siis neuvoksi? Marssinko apteekkiin ja ostan arsenaalin kaappiin ja hiivin hiljaa mission impossible päässä soiden yön pikkutunteina mieheni viereen ja suihkautan sinne aukinaiseen suuhun jotain kuorsaus spraytä? Hiljenisiköhän meteli?

Kyllä,voi se toki olla väsynytkin mutta jos ihminen nukkuu 9 h vuorokaudessa niin ei sen kovin väsynyt pitäisi olla.. Tuon kuorsausta voisi kuvailla peräti monella sanalla: katupora,maantiejyrä,epävireinen saha,sairas porsas, traktori,mopo jossa on pakoputki halki... No eikun loistavaa viikonloppua kaikille! Tätä kuunnellessa on hyvä jatkaa viikkoa eteenpäin: tunnelma musiikkia. Ja eikun mahdottoman tehtävän kimppuun!

Welcome

Tervetuloa lukemaan blogiani. Ennen tätä blogia pidin odotusblogia nimeltä "äitiyspakkaus" joka kertoi meidän kolmannen lapsen odotuksesta. Suoraan ja kursailematta. Nyt  ajattelin,että perustan blogin ihan itselleni. Johon voin puhua mielipiteistän,harrastuksistani ja vaikka ihan vaan jos sattuu ottamaan kaaliin.

Olen suorasanainen ihminen. En kursaile tai kaunistele mitään,miellyttääksen ketään. Saatan ehkä joskus oppia olemaan hiljaa kun pitää,mutta joskus siihenkin on pitkä matka ja olen ikuisesti pikkulapsi ainakin mieleltäni.

Harrastan koiranäyttelyitä ja nyt minulla on vihdoin se ensimmäinen näyttelykoirani Flame Ear's Tinkerbell eli "Nasu". Nasu on maailman ihanin ja kovapäisin piski mitä löytyy,mutta siksi se onkin maailman rakkain. :) Toivottavasti näyttelyissä menee hyvin. Ensimmäiset viralliset on nyt 27.4. ja jännittää kovin.

Blogissa saattaa myös sillointällöin esiintyä buzzadorjuttuja,sillä tämä on helpoin tapa jakaa niistä käyttökokemuksia ja takaa sen että saan ilmaista tavaraa jatkossakin.

Joskus voi olla ruokapäivityksiä,mutta nyt olen ollut hieman laiska tekemään muuta kuin lasten ruoat niin olen tyytynyt rooliini olla pieni ja vähän lösö,mutta aktiivinen elixiassa ramppaaminen varmasti vaikuttaa positiivisesti joskus tulevaisuudessa tähänkin vaikka tällä hetkellä tuntuu että lehmät oppivat lentämään ennen kuin tämä tapahtuu.

Mutta tämän pidemmittä puheitta: TERVETULOA lukemaan Blogiani!

P.s Iso kiitos nimestä kuuluu ihanaakin ihanammalle ystävälleni Annikalle <3