maanantai 21. lokakuuta 2013

Ready...Steady... EAT!

Silloin joskus ennen:
Kynttilät palaa ruokapöydässä. Herkullisen ruoan tuoksu leijailee nenään. Kaikessa rauhassa sai syödä oman kulla kanssa. Maha on niin ähky että jälkkärit syödään myöhemmin. Joskus kynttilät oli korvattu lehdellä,joskus jollain muulla. Mutta hiljaa ja rauhassa ruoasta nauttien sai viettää päivällisen aina.

Nykyaika:
Kello on 15.30 ja kaksi vuotias istuu tuolissaan. "SYÖMÄÄN!" Ei nyt ei ole VIELÄKÄÄN ruoka aika. Kanat on paketissa vielä ja pannu vasta kuumenemassa. Selostan että ruoka ei ole vielä hetkeen. "No mää ootan sitte tässä!" totee kaksvee. No siinäpä istut sitten...
Klo: 15.45 on kaks vee saanut neljäveen seuraansa ruokapöytään Ja kukas siinä malttais sitten ruokaa odottaa? Tyhmä kysymys: Ei ketään. Revitään talouspaperirullaa "tää on mun!" "heeei! se on mun! Kakkapylly!" "IDIOOTTI!" Sitten huudan isäntää jo apuun kun ovat pöydän yli viittävaille toistensa kurkussa.

Klo:15.55: "iskä jos mä syön kaikki niin saanks mä sitte jälkkärii?" Kysyy esikoinen 4v. Iskä lupaa jälkkärit. Sitten alkaa se loputon rumba. Alan latomaan kuppeihin ruokaa ja joka suunnasta kuuluu: "Mulle ei sitte parsakaalia" "mä en tykkää ponkkanoista!" "musta porkkanat on tosi hyvii! Sä oot tyhmä kun en tykkää niistä" "Mää syön vaan nuudeleita!!" Ja se on muuten varma että maistatte kaikkea tai jälkkärit jää haaveeksi!

Klo 16.00 On kaikilla ruoka lautasilla ja siinä rytäkässä on vaikeempi sanoa kumpi syö nopeammin äiti vai isi? Äkkiä nyt nin ehdin laittaa tiskit ennen kun alkaa tappelu... Koko ruokailun pyörii 4 vuotias kun puolukka piirakassa ja ei oikein tunnu taas muistavan että ruoka menee ääntä kohti. "mikä toi on,mitä tolla tehään.Onks tää kanaa? Mä tykkään kanasta.." Kaksi vuotias alkaa huutaa päälle "Tää on hyvää kuskusta!! Mää tykkään kuskuksesta!" Muuten hyvä mutte ne on nuudeleita...

Klo:16.05 Kummatkin leuhkii että "määpäs syön näitä vaik sä et tykkää!" Sitten alotetaan vaihtokauppa. "ota sä noi parsakaalit niin mä otan porkkanat" Neljävuotias osaa sitten kuitenkin pyörittää niin että lopulta kaksivuotiaalla on kaikki mistä neljävuotias ei tykkää ja kaksi vuotias on jäänyt nuolemaan näppejään. Kaksi vuotias yrittää viedä omat porkkanat takaisin ja neljävuotias tekee aikeet tyhjäksi ja yhtäkkiä alkaa kaksi vuotias itkeä ,ihan kuin leffoissa. Suu apposen auki täyttä huutoa krokotiilin kyyneleet valuen. Kun isäntä saa tiedusteltua että mistäs nt noin itkee niin yksi kertoo ettö sisko vei hänen kaikki porkkanat ja nyt hän ei saa enää ikinä porkkanoita.. Tässä kohtaa repeän nauruun...

2 kommenttia:

  1. :D voin kuvitella tilanteen! Tohon vois lisätä vielä, ett koirat istuu rivissä syöttötuolin molemmin puolin ja ne parsat päätyy koirien suuhun :D

    VastaaPoista