Perheessämme on nyt ollut jokseenkin jonkun sortin,itseasiassa pahimman laatuinen unenpuute. Isä on yrittäjä ja tekee töitä ja äiti painaa yötä päivää lasten parissa. Luonnollisesti tappelun aiheet ovat aina ja ikuisesti vain siinä,kumpi on väsyneempi. "kokeileppa mennä seisomaan sinne Kiskalle 14 tunnin työpäiväksi" sivaltaa mies ,kun minä poltan päreeni ,koska hän sai nukkua pitkään ja minä heräsin taas kukon pierun aikaan katsomaan muumeja. Koitappa kuule olla tän eläintarhan keskellä,siivota,pyykätä,pitää itsesti tyynenä kun lapset on kun kaistapäiset ja vauva sattuu huutamaan aina silloin pahimman laatuisesti nälkää ja väsymystä kun isommat keksii roikkua verhoissa,ihan vaan huvittaa. Toki, kulta olis kiva nähdä kun yrität!
Kun perheessä on vauva,2v ja kesällä 4v täyttävät ja etenkin jos isommat lapset päättää tulla kipeäksi samaan aikaan. ( Ja nehän tulee samaa aikaan kipeeksi,koska melkeen pääsisi liian helpolla jos sairastaisivat erikseen. Tämä on kuin karmanlaki) univelka tulee kylään ja nukkumatti antaa lemput.
Pikkuhiljaa univelkaan tottuu. Peilistä kurkistaa zombie jonka hiuksia ei ole taas lähes viikkoon pesty ja se sama paitulimainen yöpaita haistee puklulta ja paskalta,hieltäkin ehkä koska olet kantanut kuumeisia lapsia yötä päivää ja vauvakin pulauttanut kerran,kaksi ehkä viisikin siihen paidalle. Joka kerta kun kutsuvasti matkustat kohti pyykkikoria heittääksesi likaisen paitasi sinne,joku alkaa huutamaan - taas... En siis vaihda paitaa vieläkään. Omat voimat loppuu ja ei jaksa kiinnostaa kuka tai ketä sinut tässä kunnossa näkee. Mä petraan sit ens viikolla..
Sitten alkaa taloudessa tapahtumaan kummia ja lapset katsovat jo toisiinsa että kukas toi on ja mitä se teki äidille. Kaadan korvikkeen sijaan tavallista maitoa tuttipulloon ja korvikkeen 3 vuotiaan lasiin. 3 vuotias tekee mielenkiintoisen havainnon ja sanoo että "tää on äiti siskon maitoa". Samantyylinen kommellus tapahtuu kun 2v ja vauva huutavat samaan aikaan. Toinen sitterissä toinen lattialla. Nappaan sen kummemmin ajattelematta toisen syliin makaamaan ja tungen pullon suuhun. Jonkun ajan kuluttua tajuan että huuto jatkuu edelleen kummallisesti vaikka tuttipullo tyhjenee kovaa vauhtia. Siinä vaiheessa katson hämmentyneenä syliini ja totean että 2-vuotias tuijottaa tuttipulloa imien, silmät lautasina yhtä hämmentyneenä takaisin. Luojan kiitos en imetä enään tai raukka ois varmaan saanut traumoja. Tässä kohtaa päätän keitää pannullisen kahvia. jos ensi yönä sitten nukutaan jo..
Kun puoli pannullista kahvia on mennyt huomaan jossain kohdin että asunto on siivottu ja keitän soseita selvästi kuopukselle... En muista kauanko ne on kiehuneet liedellä mutta eikai niitä liikaa voi keittää? Ravintoaineet välttämättä ei ole mikään parhaat,mutta ehkei se nyt ole pointti,kuhan nyt maistetaan miltä maistuu porkkana,bataatti,peruna tai joku noiden variaatio. Ensi kerralla sitten taas paremmin.
Kun viikon aikana löytyy ruoat tiskipöydältä ja lautanen roskista, koirat saa muroja ja lapset koirannappuloita, alan epäillä jo että meillä selvästi nyt hölmöilee joku ihan muu kuin minä. Unohdan kesken puhelun missä puhelimeni on ja pyydän miestäni että "voitko soittaa mun puhelimeen se on hukassa!" johon mies pitkän hiljaisuuden jälkeen toteaa että "katso kulta käteesi". En tajua ja tiuskasen puhelimeen että "mitä sä nyt sönkötät sielä soita nyt vaan!" ja ehkä noin 2 sekuntia myöhemmin tajuan kuinka tyhmä olin ja lätkäsen luurin korvaan,koska en voi myöntää olevani ihan jumalattoman daiju. Ehkä ensi kerralla sytyttää...
Jos jotain positiivista,lapsilla ei ole enään kuumetta. Jos se nukkumatti palaisi taas evakosta ja toisi hyvät unet ensi yönä! Toivoa sopii. :D
Ihanasti kirjoitettu :D -Laura N
VastaaPoista