Tampere KV 5.5

5.5 Oli se kauan odotettu Tampereen kaikkien rotujen kansainvälinen näyttely. Sinne oli ilmoitettu 27 enkkua ja jännitys oli huipussaan.

Edellisenä iltana olin lähteny kaverini kanssa terassille ja muutamalle. Käytiin katsomassa peli sportti pubissakin. Join ehkä muutaman enemmän kuin pari ja myöhästyin viimetippaan bussista,odotin kampissa puoli tuntia toista ja tulin kotiin tyylikkäästi yhden jälkeen yöllä. Ja herätyskello soi viideltä...

Aamulla heräsin siihen kuinka meidän nuorimmainen höpötteli sängyssä ja ähisi vähän nälkäänsä. Kuuntelin ensin että aijaa pikkuneiti sielä tuhisee kun alkaa olee aamu... ALKAA OLEE AAMU!? PERKELE! mitä kello jo on?! Liikaa se oli... Kaikki pakkaamatta ja kamala kankkunen jyskytti vatsanpohjassa ja päässä. kello näytti 5.45 ja junalle piti lähteä kävelemään 6.00. Mihin ihmeeseen laitoin sen jakkutakin viimeksi? Missä mun hame ja sukkikset on!? rokotuskortti? näyttelypaperit? helvetin helvetin helvetti!! Okei lähden eilisillä vaatteilla nyt ei ole aikaa etsiä niitä mitä piti laittaa! 

Päässä jyskytti ja yhdellä kädellä nappasin buranat naamaan ja toisella tungin reppuun tarvittavia lippulappuja,näyttelyremmiä... Niin Nasu nappula lähtee kasvattajalle näyttelyiden jälkeen.. tarviiko se jotain? Ei varmaan.. Katsoin reppuun; näyttely paperit ja rokotuskortti on sielä. Suljen repun. Avaan sen uudelleen. Ne ovat sielä vieläkin. Kerran vielä piti tarkistaa ennen kun meni kohmeisiin aivoihin että ne on sielä. ja sitten koira sängystä aamupalalle ja kiireellä ulos ja juna asemalla. 6.05... 

Ensin piti lähteä Espoon tuomarilasta pasilaan ja pasilassa odottaa puoli tuntia junaa vantaankoskelle. Pasilassa katsoin peiliin. Jessus mikä pyryharakka sieltä katsoi vastaan. Olin kirjaimellisesti sen näkönen että olen suoraan sängystä lähtenyt ja krapulassa. Naama oli valkonen ja tukka pystyssä,siistin vähän eilisiä meikkejä ja kirosin miksen ottanu meikkipussia mukaan,olisin voinut siistiä sen naamani edes. No näillä mennään.

Vantaankoskelle päästyä tuli todettua että toinenkin kyytiläinen oli nukkunut pommiin joten sieläkin odoteltiin heti. Matka meni sitten hienosti,meinasin vain oksentaa muutamaan kertaan kun paha olo oli melkoinen,mutta pääsimme kuitenkin tampereelle saakka turvallisesti ja matkaseurakin oli mukavaa. :)

Perillä löysin pienen hapuilun jälkeen oikean seurueen ja aikapian lähdin käymään syömässä kaverini kanssa. Ja tietenkin ei ollut mikään paikka auki niin kurvailtiin ystäväni Annikan kanssa ABC:lle. Äkkiä ruoat naamaan ja Nasun kasvattaja Jaana soitteli jo että tunnin päästä alkaa kehä. HYVIN ehtii! 

Kun päästiin paikalle ensin ei löytynyt parkkipaikkaa ja sitten ei löytynyt oikeaa hallia. Haahuilin kun puolukka piirakassa pitkin poikin messu- ja urheilukeskusta. Hitto! miksi näitä on näin pirun monta! Hiki valui ihan solkenaan ja VIHDOIN löysin oikean paikan. Nappasin koiran ja lähdettiin harjottelee edestakas kävelyjä,seisomisia ,rauhottumaan ylipäätänsä kun meidän hermoheikki on sellanen joka vähän hermoilee,ihan kun emäntänsäkin.

Lopulta kehä alkoi melkein tunnin myöhässä ja jännitys oli huipussaan,. Myös eräs toinen ystäväni Terhi oli lastensa kanssa tullut extemporeen kannustamaan! Oli ihana juttu! :) Tuomari antoi eräälle koiralle H:nkin ja muutamille oli antanu EH:ta... ja Meidän neiti kun oli ihan yli luikku... Mutta jos se sais vaikka vaan ERI:n silti ei tartteis sijoittuakaan...

Vihdoin tuli meidän vuoro. Tuomari tutki tarkkaan ja piti mitä ihmeellisimpiä ääniä kehässä. Meinasin revetä muutamaan kertaan nauruun mutta sain pidäteltyä. Mies oli kuin suihkukone ja monitoimikone samaan aikaan. Nasu liikkui hienosti! Ei ryntäillyt niinkun viimekerralla ja häntäkin oli asiallisemmin kun sillä on tapana kantaa sitä hiukan kippuralla kun on innoissaan. Seisoikin kauniisti. Nyt menee hyvin... Ja sitten kehäsihteeri huusi "Numero 3192 Punainen!" eli ERI tuli! ja sit päästii kilpailee junnunarttujen parhaasta! Oli kuin voitto olisi tullut siihen paikkaan! MIELETÖNTÄ! jes! Lopulta oltiin junnunarttujen neljäs ja se tosissaan ei ollut häviö vaan meille voitto! :) Tuomari sanoi vielä kätellessään: "jos ei ihan noin laiha olisi,kun kehittyy nyt vielä rakenne niin olisin sijoittanut paljon korkeammalle". Nasu lihotus kuurille siis tähän paikkaan nyt! Kotiin kun pääsin ilmoitin Nasun samalle tuomarille karjaalle. ;)

Kun kuvat tuli totesin Nasun kasvattajalle: "voi ei komeen vaaleenpunanen mun naamani noissa kuvissa!" hän vastasi : "No aamulla se oli vitivalkoinen et parannusta siihen..." :D