Ensin sairasti lapset ja nyt sairastan minä. En tiedä kumpi on pahempi. Se kun lapset on kaikki kipeenä,huutaa ja roikkuu jaloissa ja on paha olla ja joka paikkaan pitäisi revetä. Vaiko se ,kun itse sairastat ja lapset ovat täysissä ruumiin ja sielun voimissaan,eivätkä ymmärrä sitä miksi äiti on hidas,valkoinen,rähjääntynyt ja hiljainen.
Ensin tuli flunssa. Kuume paukutti 38 muutaman päivän ja olo ei ollut kovin kaksinen. Se alkoi koiranäyttelyn jälkeen. Räkää valui valui valui ja mikään ei auttanut... Muu kuin niistää aivotkin nenästä pihalle. Pikkuhiljaa alkoi tulla hengitysvaikeuksiakin kävellessä ja syvään hengittäminen tuntui vaikealta. Kun olo alkoi vähän olla parempi kävin kaverin kanssa terassilla muutamalla. Sain tietenkin kamalan kankkusen ja olin koiranäyttelyissä hirveässä krapulassa. Mutta siitä toisessa blogipostauksessa.
Eilen se alkoi taas. Koko päivän tuntui olevan todella paha olo ja ettei voimat riittäisi oikeen mihinkään. Huimasikin. Oltiin silti ulkona leikkimässä lasten kanssa ja ystäväni mari tuli myös piipahtamaan siinä ulkona. Asunto alkaa muistuttaa jo jonkun sortin maailmansodan jälkeistä tannerta kaikkineen kun ei olla siivottu hetkeen,en ole kyennyt,jaksanut,viitsinyt tai mitä lie tullut siivonneeksi.
Illalla olo alkoi pahentua ja jäsenissä alkoi tuntua jo siltä että nyt nousee kuume. Ja niinpä kaivoin sen kuumemittarin. *piip piip piip* ja lukema näytti 37.9 great! helvetin hieno homma..
Tottakai en saanut lapsia sänkyihin millään silloin kun olisi pitänyt mennä ,vaikka oltiin ulkoiltukin paljon. Lopulta alkoi oksetusolo ja palelu,jäsenien särky olemaan niin kamalaa että oli pakko päästä suihkuun. En pystynyt edes makaamaan ja koska isommat likat ei vieläkään olleet untenmailla kävin kysymässä tulevatko mukaan suihkuun. Ja niillehän oli kuin joulu ja juhannus yhtäaikaa kun vielä 21.30 pääsee kylpyyn. Olin itse niin kipeä ettei voinut kiinnostaa hevon kettua että mitä kello on ja pitäisikö niiden nukkua. Oli päästävä siihen suihkuun.
Suihkussa oltiin puoli tuntia ja odotin jo että koska se mies tulee töistä kotiin,voimat oli ihan finaalissa. Sitten iski se pahoinvoinnin aalto ja ehtisin lapsille vannottaa että älkää tappako toisianne kun äiti käy vessassa ja kerkesin avaamaan vessan oven hädintuskin kun oksennus lensi jo kaaressa. Vatsatauti... se tästä puuttuikin..
Soitin miehelle että älä käy kaupassa tai missää,tule suoraan kotiin aloitin oksentamisen nyt ja nyt en enään pärjää. Meni noin 15.-20 min kun mies tuli kotiin. Kerkesin heittää lapset sänkyihin kylvyn jälkeen ja oksentaa juuri sopivasti samaan aikaan kun mies käveli kotiovesta sisälle. Tuntui että joka jäsentä särki ja itkukin taisi kivuista jo tulla. Jossain vaiheessa olin nukahtanut sohvalle kun mittari näytti 38,9. Päällä oli fleece aamutakki,ohut viltti,peitto ja villasukatkin taisi olla ja silti palelutti. Peiton kun otti päältä tuntui että olisi seissyt pakkasessa.
Heräsin sohvalta 01.05 ja kun nousin seisomaan meinasi taju lähteä olin niin voimat pois. Sain kaikin voimin juri ja juuri raahattua peiton makkariin ja pääsin sänkyyn. Mies kävi pussaamassa ja muistan etäisesti kun sanoi että "oot tulikuuma" sitten nukahdin ja heräsin yöllä miljoona kertaa. Aamulla olin kertakaikkisen kuitti. tuntui että jalat tutisi joka askeleella. Ja mies lähti töihin klo 10.30 ja tulee sitten taas kymmenen jälkeen illalla... Meinasi itku tulla,tais tullakin. Joskus yksinkertaisesti vituttaa olla se äiti. Äiti on se jolla ei ole sairaslomaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti